19.5.2016

Life Is Strange

Olin todella innoissani kuullessani ensimmäistä kertaa Life is Strangesta. Kerrankin peli, joka kuulostaa ihan kuin minulle tehdyltä! Ostin Anttilasta reilulla kolmellakympillä vielä jonkun collector’s edition-boksin, jossa tuli mukana pelin soundtrack-levy sekä pieni taidekirjanen. Olin todella innoissani jo paketin sisällöstä, tuntui uskomattomalta että sellaisen sai niin huokeaan hintaan. Kovista odotuksistani huolimatta myöskään peli ei pettänyt, vaan myös se oli todella laadukas ja kuten olin kuvitellutkin, ihan kuin minulle tehty. 


En tykkää yhtään peleistä, joissa on liikaa jännitystä. En ole koskaan pelannut enkä edes halua pelata mitään räiskintäpelejä, pelkkä ihmisten ampuminen ei vaan jaksa kiinnostaa. Minun tyyppisiäni pelejä ei ihan kauheasti länsimaissa tehdä, ainakaan suurella budjetilla ja vielä konsoleille. Ainut PS4-peli, jonka olin aiemmin ostanut, oli Journey (josta myöskin Collector’s edition, sisälsi myös Flower- ja Flow-pelit), jonka pelasin yhdessä illassa läpi. Oli siis todella kiva löytää toinenkin kiinnostava peli.

Pelimekaniikka oli juuri minulle sopiva. Kaikki valinnat ja mokat pystyi pyyhkimään pois aikaa kelaamalla, joten esimerkiksi Chloen pelastaminen junan alta ei käynyt liian jännittäväksi (eikä ohjain lentänyt poikaystävän käteen kuin yhden kerran muutaman sekunnin ajaksi, olen tästä hyvin ylpeä). Kuitenkin peli tarjosi paljon pähkäiltävää, ja varsinkin lopun labyrintit ja puzzlet vaativat vähän miettimistä. Ihan pelkkää tarinan seuraamista se ei siis ollut, vaikka toki hyvin tarinapainoitteinen peli onkin. Ainakaan minua tarinapainoitteisuuskaan ei haitannut, pelaaja oli kyllä ihan tarpeeksi tekemistä jo tarinan suunnan valitsemisessakin.


Toki pelistä on vähän negatiivistakin sanottavaa. Vaikka peli yleisesti ottaen näyttää todella hyvältä, kaikki taustat ovat todella nättejä ja eläväisiä, niin hahmoanimaatio on ehkä pelin heikoin puoli. Varsinkin Chloen siniset hiukset näyttävät todella muovisilta. Tämä johtuu todennäköisesti pelistudion pienuudesta ja kokemattomuudesta – Life is Strange on Dontnodin toinen peli. Poikaystävä epäili Unreal Engineä syypääksi, mutta sillä on kuitenkin saatu tehtyä paremmankin näköisiä pelejä (kuten vaikkapa Bioshock Infinite). Hahmojen tunteet on kuitenkin saatu ihan hyvin ilmaistua heidän ilmeillään ja liikkeillään, joten lähinnä juurikin hiukset ärsyttävät. Ne kun on tehty kiinteinä, eivätkä ne liiku oikeastaan muuten kuin koko pään mukana. Mutta ihan ymmärrettävää, että kaikki eivät pääse Final Fantasyjen jokaisen hiuksen animoimisen tarkkuudelle.


Life is Strangen pihvi on useat eri juonipolut, joihin pelaaja päätyy tekemiensä valintojen kautta. Pääjuoneen valinnat eivät kuitenkaan vaikuta, tietyt kohtaukset ovat tietysti samoja valinnoista riippumatta. Lopputuloksessa päädytään aina samaan kohtaan, jossa saa valita mieleisensä lopun kahdesta vaihtoehdosta. Tämä on mielestäni ihan ok, sillä vaikka pääpiirteittäin tarina on sama, niin valintoja on todella paljon ja pieniä juttuja voi tehdä toisella pelikerralla toisin. Peli itsessään ei ole kovin pitkä, n. 12 tuntia, ja itse pelasin sen muutaman illan aikana. Pelillä on kuitenkin juuri näiden valintojen sekä lukuisten pienten tehtävien ansiosta paljon uudelleenpeluuarvoa. Jokaisen jakson lopussa (peli julkaistiin viidessä eri jaksossa) kerrotaan, mitä itse on tehnyt ja mitä muut pelaajat ovat tehneet. Lisäksi trophyja saa valokuvien ottamisesta, ja sain keskimäärin puolet kunkin jakson kuvista otettua. Aion siis joskus vielä pelata pelin uudelleen, yrittäen saada otettua kaikki kuvat sekä pelastettua sen linnun!


Edellisestä tekstistä voi päätellä, että mielipiteeni pelistä on varsin positiivinen. Hahmot ja tarina oli kivoja, ja parasta oli seesteinen tunnelma. Soundtrack oli hyvin valittu, kaikki sen biisit sopivat hyvin pelin tunnelmaan ja musiikki toki onkin yksi suurimmista tekijöistä sen luomisessa. Lisäksi valaistus on kultaisen lämmin, luonto on lähellä kaikissa tapahtumapaikoissa ja yksityiskohtia on paljon. Suosittelen Life is Strangea kaikille ja kaikenlaisille pelaajille, sillä vaikka siinä ei räiskintää olekaan, on tarina todella hyvä ja pelattavaakin on ihan tarpeeksi.

Loppukevennykseksi vielä pelin paras kohta, jonka kelasin aina takaisin ja tein monta kertaa uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti