30.12.2013

Shievanimen vuosi 2013

Viime vuonna tein samanlaisen postauksen, joten miksipä en nytkin. Varsinkin, kun juuri tällä hetkellä on hyvä katsoa vähän taaksepäin ja miettiä, mihin tässä vuoden aikana on tultu.

Viime vuonna oikeastaan vasta kunnolla aloitin tämän blogin pitämisen. Silloin postauksia kertyi peräti 74, tänä vuonna ”vain” 44. Viime vuoden jaksobloggaukset, jotka eivät laadultaan olleet kovin hyviä, nostavat blogausten määrää. Totta puhuen olen vähän yllättynyt siitä, että olen ilman niitä saanut noinkin monta postausta aikaan. Tosin tänä vuonnakin joulukalenteri vie 25 postausta itselleen. Keskimäärin kuitenkin sellainen 3 blogausta per kuukausi on syntynyt, ja se on mielestäni tällaiselle blogille aika hyvä tahti.


24.12.2013

Luukku 24: Länkkäri vs. animeopening

Olen tässä lähiaikoina alkanut kiinnittää huomiota myös näyteltyjen, lähinnä amerikkalaisten tv-sarjojen openingeihin, ja vähän harmitellut niiden laadun tasoa. Samanlaista openingkulttuuria ei länkkärisarjojen kohdalla näytä ollenkaan olevan kuin animeopeningien kohdalla, ja siksi valikoima vaihtelee laidasta laitaan. Joissain sarjoissa näytetään vain sarjan nimi muutaman sekunnin ajan (soisin tällaista 5 minuutin animeihinkin), joissain on vähän pitempi opening jossa on lähinnä näyttelijöiden nimet mutta ei oikeastaan mitään muuta järkevää sisältöä ja joillain on sitten ihan kunnolliset openingit, jotka ovat muuten suht samanlaisia kuin animessakin mutta yleensä hahmojen esittelyssä mainitaan näyttelijän nimi. Ehkä suurin ero animeopeningeihin on se, että mitään kivaa poppia ei ole koskaan missään sarjassa ja kaikki openingbiisit on ihan tylsiä.

23.12.2013

Luukku 23: Shingeki no Kyojin

Joo, en voinut kirjoittaa openingeista mainitsematta tätä tämän vuoden hittiä. Olisin halunnut olla mainitsematta sitä koska hipsteriys ja uniikkius, mutta pakkohan se on koska on se Guren no yumiya vaan niin kova biisi.


22.12.2013

Luukku 22: Jojo's Bizarre Adventure OP1&2

Toisin kuin aikaisemmat tässä joulukalenterissa esiintyneet kahden openingin yhdistelmät, Jojon openingit eivät liity toisiinsa oikein muuten kuin CGI-animaation käyttämisellä. Halusin kuitenkin puhua molemmista, koska ne ovat omilla tavoillaan oikein nerokkaita.


21.12.2013

Luukku 21: One Piece

One Piecestä on vaikea päättää lemppariopeningia enkä sitä nyt ole tehnytkään. Varsinkin alkupään openingit (uusimpia en ole edes nähnyt) olivat kaikki tasaisen hyviä. Hittibiisejä niissä ei ollut eivätkä videotkaan ole kovin erikoisia, mutta ne kuitenkin jaksoi aina katsoa.

Paras opening biisiltään on OP11, Share the world, mutta virallisesti en sitä tässä kehtaa käsitellä sillä en ole katsonut One Pieceä vielä sinne asti (tosin luultavasti juurikin seuraavana olevassa jaksossa olisi tuo, ehkä pitää taas pitkästä aikaa katsoa). Biisi on oikeasti niin kova että ehdin jo kuluttaa sen puhkikin.


20.12.2013

Luukku 20: AKB0048

AKB0048 on yksi lähiaikojen lemppareistani ja oikeastaan vähän mystinen tapaus. Se kun ei loppujen lopuksi ollut mikään huippuluokan anime varsinkaan käsikirjoitukseltaan, mutta silti se vain onnistui koskettamaan.


19.12.2013

Luukku 19: Mahou Shoujo Madoka Magica

Madokassahan hienointa oli se, kuinka se huijasi katsojia ulkoasullaan. Samaa tekee opening - sateessa juoksemista ja sängyssä pyörimistä lukuunottamatta se on oikein pirteä. Ending puolestaan esittelee sarjan synkempiä puolia, mutta muistaakseni endingiähän ei ihan ekoissa jaksoissa edes ollut.

18.12.2013

Luukku 18: Black Lagoon

Meinasin jättää tämän kokonaan pois, sillä vaikka muistin tykänneeni biisistä tosi paljon niin en ollut varma, oliko video kovin kummoinen. Katsoin sen uudestaan ja totesin, että olihan se sittenkin. Tosin ymmärrän myös sen, miksi luulin sen olevan tylsempi.

17.12.2013

Luukku 17: The Melancholy of Haruhi Suzumiya S2

Haruhin ensimmäisen kauden opening, Bouken desho desho on myös ihan kiva, mutta jotenkin en tykkää siitä yhtään niin paljon kuin tästä tokan kauden Super Driverista. Ehkä se johtuu siitä, että ensimmäisellä kerralla Haruhia katsoessa se tuli aina skipattua. Sittemmin olen biisiin kiintynyt, mutta jotenkin videokaan ei aiheuta samanlaista vau-efektiä kun Super Driver jokaisella sekunnillaan tekee.

16.12.2013

Luukku 16: Tengen Toppa Gurren Lagann OP1-3

Tengen Toppa Gurren Lagannissa on vähän sama homma kuin aikaisemmin käsitellyssä Mawaru Penguindrumissa. Poikkeuksena se, että niissä on käytetty samaa biisiä, eri kohdista vaan.

15.12.2013

Luukku 15: Neon Genesis Evangelion

Neon Genesis Evangelionin opening on openingien arkkityyppi ja sellainen, mihin openingien pitäisi mielestäni pyrkiä. Siinä on menevä biisi (Cruel angel thesis), ja siinä oikeastaan tiivistetään koko sarja puoleentoista minuuttiin. Näin sen pitäisi mennäkin, joskin poikkeukset ovat suotavia. Openingin tehtävä on kuitenkin virittää katsoja sarjan tunnelmaan ja kertoa vähän siitä, mitä on luvassa. Liikaa on sellaisia openingeja, jotka tuntuvat istuvan huonosti sarjaan ja joissa ei oikein ole mitään järkevää sisältöä, huonosta ohjauksesta tai biisistä ynnä muusta puhumattakaan.

14.12.2013

Luukku 14: Sayonara Zetsubou Sensei

Sayonara Zetsubou Sensein openingit on oikeastaan jo ilmiö itsessään, kuten koko sarjakin. Tekisi oikeastaan mieli kirjoittaa kaikista, mutta silloin tästä tulisi liian pitkä enkä halua jokaiselle omaa luukkuakaan. Niinpä kerron lähinnä vain ensimmäisestä, joka aikoinaan teki suurimman vaikutuksen, vaikka nykyään nämä myöhemmät tuntuu olevan melkein parempia.

13.12.2013

Luukku 13: Umineko no naku koro ni

Uminekon openingissa vahvinta on biisi. Se on aivan huikea, ehkä yksi parhaita asioita Studio Deenin vn-adaptaatiossa. Tykkäsin kyllä sarjasta tosi paljon, mutta se luultavasti oli ihan vain alkuteoksen syytä. Harmi, etten millään saa aikaiseksi lukea sitä nälkävuoden pituista teosta, sillä todellakin kiinnostaisi tietää, mitä siinä lopulta tapahtuu. Ja animelle on turha odottaa jatkoa, ainakaan mitään mikä tyydyttäisi ketään.

12.12.2013

Luukku 12: Death Note OP1

Death Noten opening on sekä biisiltään että videoltaan täyttä tykitystä. Sinällään se on hyvä, tykkään videossa monesta kohdasta ja ainakaan se ei ole tylsä, mutta toisaalta openingista on myös kaiken siihen tungetun kaman myötä tullut aika sekava. Yritin katsoa sitä ulkopuolisen silmin ja tajusin, ettei openingista saa oikein ollenkaan otetta siitä, millainen sarja on kyseessä ja millaisia hahmoja siinä on. Päähenkilön jumalallisuus tosin korostuu lopussa ja L:n ja Lightin vastakkainasetteluakin näkyy. Myös kuolemanjumalat vilahtavat, ja toisaalta ne saattavatkin antaa hyvin erilaisen kuvan sarjasta kuin mitä se oikeasti on. Kyllähän melkein kaikki keskeiset hahmot openingissa näkyvät, mutta niistä ei saa oikein minkäänlaista otetta. Teemana käytetään paljon tuota omenajuttua, joka ei lopulta mitenkään kauhean oleellinen sarjan kannalta ole.

11.12.2013

Luukku 11: Mawaru Penguindrum OP1&2

Mistähän sitä aloittaisi… Mawaru Penguidrumin openingit herättävät paljon ajatuksia. Ajattelin ensin valita niistä vain toisen tähän, mutta tajusin sitten, kuinka hyvin ne ovat nivoutuneita yhteen.


10.12.2013

Luukku 10: Cowboy Bebop

Tästä ei varmaan tarvitsisi edes sanoa mitään, mutta sanon kuitenkin. Ensinnäkin, Tank! on ihan huikea biisi, ”vaikka onkin instrumentaali”. Olen itsekin alkanut kuunnella instrumentaalia musiikkia entistä enemmän, mutta kyllä siinä aina on ollut vähän tylsyyden kaiku. No, Tank ei ole tylsä.


9.12.2013

Luukku 9: Welcome to the NHK

En kauheasti tykännyt Welcome to the NHK:sta ja siitä jäi ylipäänsä tosi synkkä mielikuva. Jostain syystä opening on säilynyt mielessä pastellisempana kuin se oikeasti on. Luultavasti se johtuu biisistä (Round Tablen Puzzle) ja laulajan hennosta äänestä.

8.12.2013

Luukku 8: Durarara!! OP1

Oliko Durararalla joku toinenkin opening? Tykkäsin ekasta niin paljon, että kun se vaihtui johonkin missä on huono biisi, taisin skipata sen aina. No, ensimmäisestä olen tänne tullut puhumaan.

Linkki videoon

Durararassa on paljon hahmoja, ja se otetaan mielestäni hyvin huomioon openingissa. Se esittelee hahmot tekemässä juuri niitä asioita joita he sarjassakin tekevät, tuoden samalla vähän hahmojen persoonallisuuttakin esille. Lisäksi hahmojen nimetkin vilahtaa ruudussa, joten jos niitä ei itse sarjassa opi, voi niitä opetella openingin aikana. Opening on aika nopeatempoinen ja soljuu eteenpäin sulavasti, suurin osa siitä on samaa jatkumoa. Tästä ei tule ilmi sitä, mutta itse tykkäsin tosi paljon siitä, kuinka jokaiseen openingiin oli ujutettu edellisten jaksojen recap. Itse en olisi niitä tarvinnut ollenkaan koska katsoin sarjan putkeen (joulukalenterianimena itse asiassa), mutta ratkaisu oli erikoinen ja toimiva. Biisistä en lähde sanomaan sen enempää kuin että se on aivan loistava.

7.12.2013

Luukku 7: Nodame Cantabile

Nodame Cantabilen OP-biisi Allegro Cantabile Suemitsu & Suemith –yhtyeeltä on kappaleena yksi kaikkien aikojen suosikkianimebiiseistä, tai ainakin se oli tosi kova silloin Nodamen katsomisen aikaan. Videosta sen sijaan oli yllättävän vähän muistikuvia. Kun nyt katsoin sen uudestaan, yllätyin kuinka vähän siinä loppujen lopuksi tapahtuu.

6.12.2013

Luukku 6: Spice & Wolf

En edes muista, miksi aloin katsoa Spice & Wolfia, ehkä juuri openingin takia. En myöskään muista, miksi pakotin itseni katsomaan sen loppuun asti, sen verran tylsä sarja se oli. Varmaan yksi huonoimpia yleisesti ottaen hyväksyttyjä sarjoja, joita olen katsonut. Joka kerta kun opening tuli mietin, miten paljon mieluummin katsoisin sitä kaksikymmentä minuuttia putkeen kuin itse animea.


5.12.2013

Luukku 5: Serial Experiments Lain

Valitsin tämän alun perin kalenteriin ihan vain koska tykkään biisistä, mutta kun katsoin videon pitkästä aikaa uudestaan, tajusin että hitto, tämähän on aivan uskomattoman loistava. Ja tästähän on oikeasti jopa jotain sanottavaa. Boan Duvethan on yksi niistä hyvin harvoista englanninkielisistä openingbiiseistä. Älyttömän hyvä biisi muutenkin, mutta sopii erittäin hyvin Lainin tunnariksi hämyisen soundinsa takia. Ylipäänsä koko videon tunnelma on ihan samanlainen kuin animenkin.


4.12.2013

Luukku 4: Ouran High School Host Club

Kaikessa karkkiudessaan Ouranin opening on minuutti silkkaa neroutta. Sisällöltään se esittelee oikeastaan vain hahmot (muutamaan kertaan…), vihjaa vähän settingiä ja mikä ehkä hienointa, esittelee yllättävän paljon tapahtumapaikkaa eli Ouranin koulua, joka on loppujen lopuksi aika persoonallinen koulu. Varsinkin sen ilmakuva ja kellotorni ovat jääneet hyvin mieleen (ensi Desuconin hahmotunnistusvisaan koulut?).


3.12.2013

Luukku 3: Elfen Lied

Elfen Liedin openingista tuskin kovin moni tykkää ensimmäisellä katselukerralla. Näin kävi myös minulle. Ainahan se tuli skipattua ja mietittyä, että nyt on kyllä karsein opening ikinä (okei, olin nähnyt kolme muuta siihen mennessä). Mutta sitten kun vuosia myöhemmin katsoin sen uudestaan, tajusin että eihän tämä nyt niin karsea oli. Biisikin (Lilium) löytyy mp3-soittimestani, että sitäkin sietää jo kuunnella. Nyt kun katsoin videon kertaalleen vielä uudelleen, olen taas yllättynyt siitä, kuinka paljon parempi se oli kuin muistin.


2.12.2013

Luukku 2: Fullmetal Alchemist OP1

Jos Yurian You oli ensimmäinen animebiisi, josta opettelin sanat, oli Pornograffitin Melissa toinen. Fullmetal Alchemistissa on monia muitakin hyviä openingeja, ja Brotherhoodin ensimmäinen oli myös hyvä, mutta kyllä tämä on se aito ja alkuperäinen. Tämä biisi ajoi minut kuuntelemaan muutakin Pornograffitin tuotantoa.

1.12.2013

Luukku 1: Shuffle!

Ihan jokaisen ensimmäinen anime ei varmaankaan ole Shuffle!, mutta minulla se kuuluu Midori no hibin, Fullmetal Alchemistin ja Elfen Liedin kanssa ensimmäisiin, joita kurkkasin. Totta puhuen se on vieläkin kesken, en koskaan silloin kuudennella luokalla saanut aikaiseksi katsoa sitä loppuun asti. Vielä joku kaunis päivä nostalgisoin. Shufflen opening (Yuria – You) oli myös ensimmäinen animebiisi, jonka sanat opettelin, tajuamatta niistä sanaakaan. Ja se on edelleen yhtä hyvä!


30.11.2013

Joulukalenteri 2013 - Luukku 0

Viime vuonna pidin ensimmäistä kertaa joulukalenteria, ja totesin että se on ihan kivaa. Kun satuin keksimään pari kelvollista (joskaan ei välttämättä kovin ihmeellistä) ideaa, olihan sellainen pakko toteuttaa uudestaan. Tämän vuoden joulukalenterin idea on pyörinyt mielessäni jo aika kauan, ja on sellainen minkä todella haluan tehdä.

Teemana on siis lempparianimeopeningini.

 

8.11.2013

Kesäkauden animet

Kesäkausi oli tosiaan, kuten monet ovat todenneet, vahvin kausi vähään aikaan. Ainakin itse katsomani viisi sarjaa onnistuivat viihdyttämään paremmin kuin vaikka kevätkausi, josta en tainnut katsoakaan kuin suunnilleen yhtä sarjaa.


…Eli Shingeki no Kyojinia. Sarjasta on kohkattu vaikka kuinka paljon ja vaikka missä, eikä minulla ole siihen paljon uutta sanottavaa. Sarjan voisi tiivistää niin, että se ei ole sinällään hyvä, mutta äärimmäisen koukuttava ja viihdyttävä. Muistan kuinka skeptinen olin ensimmäisen jakson alussa sarjan vaikuttaessa niin kliseiseltä, mutta viimeisten minuuttien kohdalla melkein huusin parhaudesta. Jokaisen jakson jälkeen tuntui siltä, ettei seuraavaa viikkoa ole mitenkään mahdollista odottaa. Ainakin koukuttavuudessa sarja siis onnistui hyvin. Valitettavasti viimeinen jakso oli vähän samaa mallia, ja jätti odottamaan vielä vaikka mitä, mikä on ihan ymmärrettävää kun mangakin on keskeneräinen. Saa nähdä, siirrynkö sen puolelle vai jaksanko odottaa seuraavaa kautta, joka myyntiluvuista päätellen luulisi olevan tulossa. Toivotaan, ettei se tule liian äkkiä, jotta manga on ehtinyt pidemmälle ja jotta WIT studion animaattorit ovat saaneet levätä ja tehdä uutta kautta rauhassa, ettei samanlaista still-karnevaalia nähtäisi.

4.11.2013

Ikuisesti animen panttivankina

Eli kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan muutakin kuin animea.

Pakko myöntää, että innostus animeen on tässä lähiaikoina viekkain haalistunut melkein näkymättömäksi. Olen osannut kyllä odottaa sitä jo yli vuoden ajan, aina välillä olen kirjoittanutkin siitä kuinka vähän alkaa huolestuttaa miten tässä käy, välillä taas totean että ei se haittaa koska tiedän palaavani sen pariin kuitenkin jossain vaiheessa. Ihan lähiviikkoina en ole enää uskonut siihen yhtä vahvasti, mutta toisaalta olen huomannut, että en ole tästä kyllä poiskaan pääsemässä vaikka haluaisinkin. 

AKB0048 oli lähivuosien eniten tunteita herättänyt sarja

6.10.2013

Fanfest

Poikkean nyt hieman blogini pääaiheesta kirjoittamalla Fanfestista, tosin coneihin se liittyy kyllä sillä juurikin animeconeihin sitä tuli peilattua. Sen takia olinkin aika kriittinen, ja suurin osa kritiikistä on melkeinpä turhaa nipottamista jos ajattelee, että tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Kun nyt on kuitenkin tottunut saamaan vastinetta rahoilleen, on sitä mielestäni ihan mielekästä vaatia. Sanon vielä, että minulla oli todella ihana viikonloppu ja tykkäsin Fanfestistä tapahtumana, eikä mikään kritiikin aiheista sitä onnistunut pilaamaan.

2.7.2013

Kesäkauden ennakko

Kevätkauden kanssa kävi tosiaan vähän hassusti. Ehkä kauden laadustakin kertoo se, etten lopulta jaksanut alkaa katsoa kuin yhtä sarjaa. Tai sitten olen vain huono animenkatsoja. Suoraan sanottuna en kestä sitä jos on liian monta sarjaa, joku noin kolme on optimi seurattavaksi viikoittain, joten saa nyt nähdä miten kesän kanssa käy. Kesällä kun näyttäisi tulevan ihan liikaa kivoja sarjoja.


Ensiksi ainakin omissa piireissäni eniten hehkutettu sarja, Kyoto Animation Free! (ja ei, en edes liiku fujoshipiireissä). Olin itsekin aluksi todella innoissani ensimmäisestä promovideosta, mutta uusien trailereiden ilmestyessä innostus on laskenut. Se kun ei enää näytä yhtään niin hyvältä kuin aluksi toivoin. No, sittenhän sen vasta näkee kun sarja alkaa, mutta pieni pelko on takaraivossa. Plus lisäksi sekin, etten tiedä jaksanko miten hyvin fujoshipaskaa. Joissain tapauksissa sellainen onnistuu viihdyttämään minuakin, joskus se vain ärsyttää. No, uimaripojuja on joka tapauksessa pakko katsoa, siitä kun tullaan varmasti puhumaan.

1.7.2013

Babby's first ranobe - Another Note

Olin varsin yllättynyt, kun löysin ihan paikalliskirjastostani Lahdesta light noveleja! Okei, kyseessä oli vain vaivainen Another Note - Los Angeles BB murder cases, mutta se on sentään Nisioisinia. Death Noten lukeneena ja siitä aikoinaan pitäneenä oli mielenkiintoista palata sen pariin. Yllättävän hyvin kaikki hahmot ja tapahtumat on jäänyt muistiin, vaikka niitä pitikin hieman kaivella.

Another Note on aika lailla irrallinen teos itse Death Notesta. Se kertoo tarinaa ajalta ennen Kiraa, kuinka L sekä FBI-agentti Naomi Misora selvittävät niin sanottuja BB-murhia, tai wara ningyo -murhia, kuten niitä sillä hetkellä kutsutaan. Kirja sijoittuu siis nimensä mukaisesti Los Angelesiin eikä se sisällä L:n, Naomi Misoran, Raye Penbarin sekä kertojaääni Mellon lisäksi muita tuttuja hahmoja. En mene tässä sen syvempiin juonikuvauksiin, synopsiksen voi lukea vaikka Wikipediasta

 

20.6.2013

Desucon - Sunday

Sunnuntaiaamu alkoi coniin liittymättömästi Heinolan lintutarhassa vierailulla, pitihän nyt luonani majoittuneille näyttää Heinolan ainut nähtävyys. Ei ollut kun vasta kolmas kerta tämän kesän aikana kun siellä kävin, mutta aina yhtä kivoja lintuja. Tästäkin huolimatta oltiin ihan ajoissa Sibeliustalolla.

Mainitsin koko lintutarhareissusta ihan vaan koska halusin tämän kaverin tänne.

19.6.2013

Desucon - Lördag

Lauantain conipäivä alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen aikaisin kello yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit menivät pelihuoneessa Mario Kartia pelatessa ja myönnän olleeni avuttoman surkea.

Tällä kertaa päätin mennä katsomaan molemmat kunniavierasohjelmat ettei kävisi niin kuin aikaisemmin: kadun, etten mennytkään. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa alkaakin fanittaa vieraita, vaikka he eivät tällä hetkellä olisikaan omia suosikkeja. Akemi Okamuran haastattelu oli oikeastaan hyvin perinteinen ääninäyttelijähaastattelu eikä pahemmin mitään uutta tullut opittua, mutta ainakin Okamura antoi paljon ääninäytteitä! Kysymyksiin hän tosin vastasi aika lailla poliitikon elkein, useinkaan ei varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta tai hyvin lyhyt sellainen. Kertoi Okamura kuitenkin ostaneensa Muumilimua ja pitäneensä siitä!


18.6.2013

Desucon - Freitag

Jaan nyt nämä conpostaukseni kolmeen osaan päivien mukaan. Sunnuntain postauksessa varmaan kerron sitten lisäksi vielä palautetta yleisistä asioista. Aloitetaan nyt vähän kevyemmin lyhyellä perjantailla.

Heti alussa olikin koko conin kovin juttu. Avajaisissa oli taas sama juontaja kuin Frostbitessa, enkä osaa oikein vieläkään päättää, pidänkö hänen tyylistään. Toisaalta se tuo vähän lisää showmaisuutta, toisaalta se tuntuu vähän teennäiseltä. Saatiin muuten myös valotikut! Avajaiset aloitettiin ihan kivasti maskottien esittelyllä, ja nähtiinpä siellä viimein joku Talks-anikikin. Kaikki muodollisuudet hoidettiin pois alta, eikä niistä pahemmin mitään jäänyt mieleen. Visual Gay tuli sen jälkeen taas pilaamaan avajaiset. Ei siinä mitään, selkeästi olivat harjoitelleet ja varmasti käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa siihen ja kunnioitan sitä, mutta suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olisi voinut kiinnostaakin jos tarina olisi ollut suoraviivainen, mutta kun näytettiin lyhyitä kohtauksia vähän sieltä täältä ei kärryillä voinut mitenkään pysyä.

Sain vaan tosi huonoja kuvia avajaisista, mutta kai noi Ilonan sääret kompensoi.

12.6.2013

Minuuttiaikatauluni Desuconiin

Koska joku Desucon on jo ylihuomenna eikä kukaan kuitenkaan enää huomenna ehdi mitään blogeja lukea, taidan kirjoitella aiheesta nyt. Kuten aina, olen taas menossa Desuun koska paras con ja läheinen sijainti.

Good times.

21.5.2013

Takatalvi eli kuinka olen hidas mato

...Mutta sain sentään viimein kaikki talvikauden animet katsottua! Aplodit minulle! Amnesian katsoin jo ajat sitten ja muista oli jäänyt kaksi jaksoa roikkumaan. Mimiconin jälkeisessä huumassa sain ne viimein katsottua. Jotenkin tämä animeharrastus on jäänyt kokonaan kaikkien kivojen länkkäritelkkarisarjojen myötä, mutta Mimiconista sain uuden kipinän.

Täältä löytyy alkufiiliksiäni sarjoista sekä linkit niiden MAL-sivuille. Ihan vain muistutukseksi, eiköhän kaikki ole jo unohtanut mitä sarjoja talvikaudella meni.

19.5.2013

"Me haluttiin vaan pitää con Mikkelissä, koska se on kivaa" eli Mimiconin ensiaskeleet

Olin varsin iloinen kuullessani, että omille hoodseilleni syntyy uusi con. Asun tunnin ajomatkan päässä Mikkelistä, joten pystyin hyvin menemään kotiin yöksi. Ajattelin meneväni Mimiconiin joka tapauksessa, mutta innostusta nosti myös laadukkaan oloinen puheohjelma, tajuttoman kauniin näköiset tilat ja se, että sain siskoni kaapattua mukaan lauantaiksi.

Mikaeli löytyi yllättävän helposti. Olimme paikalla joskus puolen yhden aikoihin, ja ensimmäinen tunti meni kierrellessä conipaikkaa. Tapahtumaan oli saatu mukavasti myös myyjiä, vaikka järjestäjät vähän valittivat joidenkin pääkaupunkiseudun firmojen ilmoittaneen conin olevan liian kaukana. Taidekujalle meni taas puolet rahoistani, niin ihania juttuja ihmiset myivät. Tuntuu muutenkin koko rahankulutukseni siirtyneen sille puolelle. Annetaan kuvan puhua puolestaan. Melkein kaikki mitä ostin oli joko käytettyä tai itse tehtyä, yritetään jatkaa samalla linjalla.

Conilootti lauantailta, sunnuntaina mukaan liittyi vielä pari mangaa

9.4.2013

Norio Wakamoto - sympaattinen mies vahvan äänen takana

Pääsin helmikuisessa Frostbitessa tekemään uuden aluevaltauksen: haastattelun tekemisen. En ole koskaan sellaista tehnyt ja vähän jännitti, varsinkin kun kaikki muut lehdistötilaisuudessa olleet olivat ammattilaisia. Siinä missä muilla oli nauhurit ja liuta kysymyksiä, minulla oli vain pieni vihko johon raapustin kynä sauhuten. Tilaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, ja kokemuksenahan Wakamoton näkeminen oli ihan huikea. Kun mietin, miten voisin erottua haastattelullani kaikista muista Wakamotosta julkaistuista haastatteluista, en keksinyt muuta kuin oman näkökulmani mukaan tuomisen. Siispä haastattelun lomaan on piilotettu varovaista analyysiä myös miehen persoonasta. Jätän myös namedroppailun suosiolla Lohen siskoksille, jos siis kiinnostaa lukea tarkemmin jostain Wakamoton esittämästä hahmosta, suunnatkaa heidän tekemään haastatteluunsa.

Wakamoto aloitti kuvailemalla tyypillistä työpäiväänsä, joka kertoi jo aika paljon siitä, kuinka työlleen omistautunut Wakamoto on. Hän herää jo aamuviideltä ja aloittaa kehon rentoutuksella, meditoinnilla ja tunnin kuntoharjoittelulla. Hän käyttää omaa yhdistelmäänsä eri taistelulajimetodeista, jotka hän on kokenut hyödyllisiksi. Sen jälkeen Wakamoto kuuntelee omia, vanhoja äänityksiään ja harjoittelee niiden lausumista, yrittäen parantaa suoritustaan. Hän valitsee kolme ääntä tulevan päivän työn perusteella. Työpäivinä hän käyttää kolme ja vapaapäivinä jopa kahdeksan tuntia ääniharjoitteluun. Näin kaikki on valmista töihin mennessä, eikä töissä tarvitse enää harjoitella.


5.4.2013

Kevätkauden ennakko

Kevätkautta on ehditty jo monessa paikassa haukkua heikoksi, vaikka se ei vielä ole edes kunnolla alkanutkaan. En ota siihen vielä kantaa, mutta jotain kertoo se, että alun perin olisin halunnut vähentää seurattavien sarjojen määrää, mutta en pysty koska niin monta sarjaa on pakko katsastaa.

Suurimmaksi osaksi kauteni koostuu hittimangojen sovituksista sekä jatkokausista. En yleensä itse lue mangaa ennen kuin olen katsonut siitä tehtyä animea. Tämä siksi, että ostan (tai lainaan) kaiken lukemani mangan, joten uusien, tuntemattomien sarjojen kokeileminen on aikamoista riskipeliä. Voi olla, että tälläkin kaudella tulevien sarjojen mangaversiot olisivat paljon parempia, ja ehkä niihinkin tulee tutustuttua tulevaisuudessa.


Shingeki no Kyoujin on näistä varmaan kaikkein tunnetuin tai ainakin eniten odotuksia herättävä. Manga arvosteltiin taannoin Anime-lehdessä, ja siitä lähtien olen ajatellut sen lukemista. Nyt pääsen sitten sopivasti katsastamaan sarjan animoituna ja voin sitten miettiä, ostanko mangaakin. Sarjan PV näyttää lupaavalta, ja Production I.G:ltä voi laatua odottaakin.

1.4.2013

Minä katson japanilaisia piirrettyjä-video

Viime vuoden lokakuussa sain idean, josta lähti aika äkkiä muotoutumaan kokonaisuus, joka on lopulta tullut valmiiksi. Puhun siis tietysti Minä katson japanilaisia piirrettyjä -videoprojektista. Lopputulos on jotakuinkin samanlainen kuin suunnitelmatkin, joten projektin voi sanoa onnistuneen hyvin.


Projektin tuotannossa ei oikeastaan kovin kauaa mennyt. Työtunteja yhteensä ehkä 5-10. Kuvaukset pidettiin käytännössä DesuTalksissa ja Desucon Frostbitessa. Mahdollisuus oli myös lähettää itse kuvaamaa materiaalia minulle, ja yksi porukka oli jo kovasti näin tekemässäkin, mutta se sitten kaatui heidän päässään johonkin. Harmillista, koska heidän suunnitelmansa kuulostivat todella hyviltä. Frostbiten jälkeen editoin videon käytännössä kahdessa päivässä, samalla kun keräsin tekstiosallistumisia videoiden väliin.

18.2.2013

Waksucon eli Frostbite 2013

Olin tällä kertaa Desuconissa uudenlaisessa roolissa kävijän sijasta: ohjelmanpitäjänä ja median edustajana. Kuvasin sekä lauantaina että sunnuntaina Minä katson japanilaisia piirrettyjä-videoprojektia. Ennakkofiilikset conista olivatkin siksi jännittyneet; muuten en olisikaan koko conista stressannut. Ohjelma ei kauheasti innostunut: muutamia katsottavia luentoja löytyi, mutta aika paljon oli tyhjiä välejä. Tämä johtui lähinnä cosplayohjelman paljoudesta ja siitä, ettei sarjakohtaista ohjelmaa ollut mistään minulle tutuista sarjoista.

Lauantaiaamu alkoi perinteisesti avajaisilla. En ole missannut niitä vielä yhdestäkään Desuconista, enkä missannut onneksi nytkään, vaikka lähellä oli. Edelleenkään avajaiset eivät yltäneet sille tasolle, mitä ne olivat vuonna 2010, kun Haruko Momoi lauloi ja Jussi Kari stalkkasi cossityttöjä videolla tai jotain siihen suuntaan. Olihan näytelmä hauska, mutta olisiko se toiminut paremmin videolla? Juontaja oli vähän kankea – sinällään showmiehen tuntuinen, mutta se paperista lukeminen ja muodolliset kysymykset kuulostivat hassuilta. Avajaisissa parasta on yleensä se, että ne nostavat confiiliksen korkealle, mutta tällä kertaa siinä ei ihan onnistuttu. Muuten kuitenkin ihan hyvä suoritus.

  
Ensimmäinen tunti meni conialuetta kartoittaessa. Käväisin lyhyesti vähän joka paikassa ja tein kaikki myyntipöytäsaliostokset. Puoli yhdeltä alkoi viimein Johanna Karin Hyvät, pahat ja älyttömät-luento, joka jäikin varmaan conin parhaaksi luennoksi, tai ainakin yhdeksi niistä. Johannaa on aina miellyttävää kuunnella, hänellä on hauskoja juttuja ja aihekin oli hauska. Sinällään päähän ei jäänyt mitään kauhean informaatiivista, mutta oli viihdyttävää päästä nauramaan kaikille pöhköille jutuille, mistä animea on tehty.

14.2.2013

Studio Trigger – tulevaisuuden tähti?

Kokeilen välillä jotain uutta ja rohkeaa ja puhun tulevaisuudesta. Ja hieman menneisyydestäkin.

Kun Hiroyuki Imaishi lähti Gainaxilta joskus pari vuotta sitten, en osannut oikein järkyttyä, vaikka olisi varmaan pitänyt. Tykkäsin jo silloin Imaishista, en vain tiennyt vielä siitä. Vasta oikeastaan sen uutisen myötä tajusin, kuka oli (ainakin yksi) pääpahis Panty & Stockingin, Dead Leavesin, FLCL:n ja Gurren Lagannin takana. Tykkään eniten siitä animaatiotyylistä, niistä terävistä kulmista, tummista varjoista ja väreistä sekä aivan ihanista räjähdyksistä ja savupilvistä. Samankaltaisuutta on myös Takeshi Koiken Redlinessa, jossa Imaishillakin oli näppinsä pelissä.

Dead Leaves

6.2.2013

Talvikauden alkupuolisko

Olen auttamattomasti myöhässä tämän kanssa, mutta ehkä näin muutaman jakson jälkeen sarjoista onkin vähän järkevämpää sanottavaa kuin vain yhden. Tosin tällä kertaa muutamissa sarjoissa oli sellainen ykkösjakso, että niistä on pakko sanoa myös muutama sananen. En ole varma, olenko täysin ajan tasalla jokaisessa sarjassa, joten laitan oheen myös katsomani jaksomäärän.

Jaksoja katsottu: 4/13
Innostusaste: 4/5

Vieläkin jaksaa ihmetyttää se, miten hyvä tämä sarja on, ainakin tyttöbändin mainosanimeksi. Ensimmäinen jakso oli tosin vähän surkea – siinä tapahtui ihan liikaa ihan liian nopealla tempolla. Jos ensimmäinen jakso ei olisi ollut tutustuttamis- tai muistutusjakso, olisi sen juoni luultavasti sovitettu kahteen jaksoon, tai ainakin alun konsertti otettu pois aikaa viemästä. No, sen jälkeen sarja on kuitenkin toiminut samalla tavalla kuin ensimmäinenkin kausi. Jostain syystä äänestystulostenjulkistustilaisuuspuheiden kaltaiset jutut onnistuvat koskettamaan, ja varsinkin kolmosjakson lopussa Mimorin valitseminen sai jo itkun kurkkuun. Eiköhän sitä itkemistä tule harrastettua koko loppusarjan ajan, sen verran tunteisiin vetoavaa hommaa tämä on. AKB48:n uusin skandaali tosin varjostaa tätäkin sarjaa. En yhtään hyväksy japanilaista idolijärjestelmää ja toivon vähän, että koko instituutio kaatuu tai kokee suuren muutoksen vielä jonain päivänä. Tiedä sitten millainen skandaali siihen vaadittaisi. Mielestäni siinä liikutaan kuitenkin jo ihmisoikeuksien rajalla, vaikka tytöt nyt tietysti ovat ainakin jossain määrin vapaaehtoisesti mukana hommassa. Mutta eipä siitä sen enempää, en ole alan asiantuntija enkä edes AKB48:n fani joten parempi jättää syvemmät analyysit muille.

20.1.2013

Syyskauden päättyneet sarjat

Lupasin 2012-loppupostauksessani katsoa syyskauden sarjat ”mahdollisimman äkkiä” loppuun. Onneksi en sen suurempia aikatauluja lupaillut, sillä taas tuli bakagaijin-sarjat tielle aloitettuani ilmaisen Viaplay-kokeilukuukauden ja Ugly Bettyn katsomisen. Nyt sain kuitenkin viimein kaikki syyskauden jo loppuneet sarjat katsottua.
  
Hoidetaanpas ensimmäisenä alta luultavasti kauden huonoin katsomani sarja K. Katsoin sen suhteellisen nopeasti loppuun ihan vain siksi, että pääsen äkkiä valittamaan, kuinka surkea sarja se on. En muista, milloin viimeksi olisin vihannut noin paljon jonkun sarjan hahmoja. Siis ihan jokaista! Neko saa ärsyttävimmän hahmon palkinnon, Kuro tylsimmän. Päähenkilö Shirokin oli niin perinteinen päähenkilö kun vain voi olla. Sinällään sarjassa oli ammattimaiset ja hyvät ääninäyttelijät: he nimittäin kuulostivat ihan yhtä ärsyttäviltä kuin hahmonsakin. Daisuke Namikawan Italia-ääni särähti korvaan ja pahasti, Nekossa varmaan ärsyttävintä oli juurikin ääni. Päähenkilöiden lisäksi myöskään sivuhahmoista ei löytynyt yhtäkään kivaa hahmoa, joko hekin olivat yhtä ärsyttäviä tai sitten täysin yhdentekeviä.

3.1.2013

Jokseenkin laimeat talvikausifiilikset

En ole tosiaan ollut kovin aktiivisesti mukana animetouhuissa nyt parin kuukauden aikana, joten talven ennakkofiiliksetkin ovat jääneet vähäisiksi. Muutamia sarjoja on toki hehkutettu, mutta kovin paljon ei tuttuja tai kiinnostavia nimikkeitä kaudelta tunnu löytyvän. Se on tosin ihan hyvä, koska en kauhean montaa sarjaa jaksaisi tai ehtisi seuratakaan. Edelliseltä kaudelta on vielä monta sarjaa rästissä ja osa jatkuukin, joten niissäkin riittää katsottavaa.


Ainut jatkokausi itselleni on AKB0048 Next Stage. Idolirymistely jäikin aika lailla kesken, ja on ihanaa, että siitä saatiin toinen kausi. Tykkäsin ensimmäisestä kaudesta yllättävän paljon, ja toista on jo odotettukin. Luultavasti tällä kaudella juoni alkaa kulkemaan vähän reippaammin, ensimmäisellä kun piti esitellä hirveä kasa hahmoja. Toisaalta muutamia hahmoja jäi käsittelemättäkin, joten eiköhän sivuhahmoihin saada vielä syvennystä.